YHTEENVETO

Pitkän tauon jälkeen ukkoset tekevät maan etelä- ja keskiosaan paluun ryminällä. Baltiasta ajautuu Suomeen runsaan kosteuden alue, minkä myötä ukkosta voi esiintyä jo maanantain pikkutunneilla maan lounaisosassa. Mikäli pilvisyys on aamupäivällä riittävän vähäistä ja aurinko pääsee lämmittämään, ukkoskuuroja muodostuu yleisesti maan keskiosaan ja Pohjois-Pohjanmaalle. Päivän mittaan lounaaseen saapuva kylmä rintama ohjaa salamoivaa aluetta kohti koillista. Salamointi heikkenee yötä kohti, mutta on edelleen mahdollista oheiseen karttaan rajatun alueen pohjoisosassa. Ukkospilvien käytössä on melko suuri energiamäärä, mutta pilviä ohjaavat virtaukset ovat pääasiassa heikkoja. Niinpä haittaa aiheutunee lähinnä runsaasta salamoinnista ja runsaista sateista (taajamatulvat) sekä pienialaisesti syöksyvirtauksista (15-20 m/s) sekä suurista rakeista (2-4 cm). Kaiken kaikkiaan vuorokauden salamamäärä laskettaneen useissa tuhansissa maasalamoissa.

SYNOPTISEN TILANTEEN KUVAUS

Ylämatalan keskus on eteläisen Ruotsin yllä ja samanaikaisesti Venäjältä ulottuu yläselänne Fennoskandian pohjoisosaan. Maan etelä- ja keskiosassa keski- ja ylätroposfääri kylmenevät hieman sunnuntaista selänteen väistyessä kohti koillista. Alempana esiintyvän lämpimän advektion myötä keskitroposfäärin lämpötilavähetteet kasvavat suunnilleen tasoon 6.5 K/km. Heikko ylätroposfäärin eteläinen/kaakkoinen suihkuvirtaus on iltapäivällä välittömästi Suomen länsipuolella.

Alempana troposfäärissä annos kaakosta saapunutta helleilmamassaa on levittäytynyt suuren osaan maata. Iltapäivällä lämmin rintama sijaitsee itä-länsisuuntaisesti lähes Etelä-Lapin rajalla ja kylmä rintama likimain linjalla Kotka-Vaasa. Runsain alatroposfäärin kosteus on pakkautuneena em. rintamavyöhykkeiden lämpimälle syrjälle. Lämpimän rintaman kostea vyöhyke on kapeampi ja sijaitsee iltapäivällä Pohjois-Pohjanmaalla. Kylmän rintaman edessä olevan kostean vyöhykkeen leveys on noin 150-200 km ja siinä absoluuttiset kosteusmäärät ovat pohjoista aluetta suurempia. Illan aikana nämä vyöhykkeet yhdistyvät pohjoisessa. Molempiin rintamavyöhykkeisiin liittyy pintatuulen konvergenssialue. Etenkin kylmän rintaman yhteydessä tällä saattaa olla vaikutusta konvektiopilvien syntymiseen ja järjestäytymiseen.

SYVÄ KONVEKTIO RISKIALUEILLA

Maanantain ukkosepisodi koostuu kohokonvektion ja rajakerroksesta ponnistavan syvän konvektion sekoituksesta. Suurimmillaan ukkosen todennäköisyys on iltapäivän ja alkuillan tunteina kartan osoittamalla alueella. Vähäisessä määrin salamoivia (koho)kuuropilviä saattaa kuitenkin esiintyä heti maanantain alkutunneilla alueen lounaisosassa, kun alatroposfäärin runsaimman kosteuden alue liikkuu Baltiasta maan lounaisosaan. Päivemmällä salamoivat pilvet esiintyvät edellä kuvatuilla kosteimman ilman alueilla. Tässä vaiheessa maan lounaisosa jää kuitenkin jo kylmän pintarintaman taakse poutaantuvalle alueelle. Iltaa kohti salamoinnin painopiste matkaa kylmän rintaman "puristamana" kohti koillista siten, että vuorokauden viimeisten tuntien aikana salamointi on mahdollista enää lähinnä linjan Joensuu-Kokkola pohjoispuolella.

Ukkospilvet muodostuvat termodynaamisesti varsin vahvaan tilanteeseen. Rajakerroksen kosteus lähentelee tasoa, joka saavutetaan ehkä vain kerran-kaksi kesässä. Toisaalta keskitroposfäärin lämpötilavähetteet jäävät viime vuosien huippulukemista. Dynaamisesti säätilanne on kuitenkin pääosin melko vaisu ja jää selvästi 19.5.2014 episodin taakse. Aivan salamoivan alueen takaosassa paksun kerroksen tuuliväänne ylittää 10 m/s, mutta pääosin vänteet ovat enintään 10 m/s. Pääasialliset vaaratekijät tilanteessa muodostavat pienialaiset ja yksittäin esiintyvät syöksyvirtaukset, runsas salamointi, runsas sade sekä rakeet noin 4 cm kokoon saakka. Todennäköisimmin haittaa aiheutuu salamoinnista ja sateesta. Yksittäiset konvektiosolut liikkuvat pohjoiseen (tai pohjoisluoteeseen), mutta mesobeta-elementtien eteneminen ylävirtaan on mahdollista. Tällöin liike on hyvin hidasta pohjoiseen/luoteeseen. Lopputuloksena lienee repaleinen ukkoskuurojen vyöhyke, joka perii orientaationsa luode-kaakkosuuntaiselta kylmältä rintamalta. Mukana saattaa olla lyhytikäisiä ja pienikokoisia itä-länsisuuntaisia kuuronauhan pätkiä. Näiden yhteydessä em. syöksyvirtausten mahdollisuus on suurimmillaan.

Syntyvät konvektiosolut ja soluryppäät ovat todennäköisesti varsin ulosvirtauspainotteisia, jolloin niiden eteneminen saattaa nopeutua pian ryppään syntymisen jälkeen. Myös karkaavien ulosvirtausten aiheuttama diskreetti eteneminen on mahdollista. Lisäksi konvektiivinen esto on melko vähäistä. Näin ollen konvektiosoluja saattaa syntyä nopeassa tahdissa laajalle alueelle, minkä jälkeen ulosvirtaukset "syövät" nopeasti käytettävissä olevan energian.

Tilanteen merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lämpötilan kohoamista estävään pilvisyyteen sekä edeltävän illan ja yön tapahtumiin. Helleilmamassan sektoreissa lämpimän advektion vallitessa esiintyy tyypillisesti hitaan nousuliikkeen indusoimaa pilvisyyttä. Sunnuntain aikana tätä pilvisyyttä oli sektorissa varsin runsaasti. Mikäli pilveä on myös maanantaina runsaasti, se laskee edellä kuvatun tapahtumaketjun todennäköisyyttä. Lisäksi jotkin numeeriset mallit ennakoivat jo vuorokauden vaihteen tienoilta lähtevää kehitystä, joka etenisi maanantain puolella koho-MCS:n muodossa vaara-alueella kohti luodetta. Mikäli näin käy, iltapäivän kehityksen alku saattaa viivästyä rajakerroksen toipumisen ajaksi. Koska valtaosa malleista ei kuitenkaan ennakoinut kosteutta tehokkaasti siirtävää voimakasta yöllistä alatroposfäärin suihkuvirtausta, edellä mainittu kehityskulku lienee melko epätodennäköinen. Maanantai on kuitenkin suurella todennäköisyydellä merkittävä salamapäivä ja katkaisee maan etelä- ja keskiosan viikkoja kestäneen merkittävien ukkospäivien tauon. Maasalamoiden kokonaismäärä lasketaan todennäköisesti tuhansissa.

TUNNUSLUKUJA RISKIALUEILLE
MLCAPE 500...1000 J/kg, Shear1km alle 7 m/s, Shear6km paikoin 10...15 m/s, MIXR500m 11...13 g/kg, PW 30-40 mm