”Onnistuneita ennustuksia”, toivottaa etana
Mikä olisikaan parempi aika kuin kesä taivastella sääennusteita ja niiden ala-arvoista laatua. Tänäkin kesänä sademittari on monilla läikkynyt yli oikukkaista kesäsäistä siinä määrin, että Ilmatieteen laitos on saanut reilusti kansalaispalautetta. Tässä vaiheessa saattaa tulla mieleen, että aloitan epätoivoisen puolustuspuheenvuoron ja lyön lukijoita ilmakehän perusyhtälöillä ja perhosefekteillä päin näköä. Ajattelin kuitenkin pitää tämän puolen sivummalla ja lähestyn asiaa tavantallaajien näkökulmasta.
”Ilmatieteen laitoksen mukaan…”
Katsotaanpa aluksi, otteita Ilmatieteen laitoksen tämän vuosikymmenen sään ennustamista liippaavasta uutisoinnista.
Kelitiedot joulun ajomatkoille kännykkään
Ilmatieteen laitos ja Tieliikelaitos laajentavat yhteisiä palvelujaan päätiet kattavalla langattomalla ajokelipalvelulla. Palvelusta saa helposti kännykkään lähituntien keliennusteen kahden kaupungin tai hiihtokeskuksen väliselle tielle. (18.12.2002)
Ammattikuljettajille kehitetään ajantasainen varoituspalvelu
Ajantasainen automaattinen varoituspalvelu antaa puolestaan reaaliaikaisesti varoituksen muuttuneesta kelitilanteesta tai muusta yllättävästä, vaarallisesta häiriöstä, kuten ennakoimattomista liukkauksista, rajuista ukkoskuuroista ja lumimyrskyistä, voimakkaista tuulista ja onnettomuuksista. (15.11.2004)
Suomen tutkaverkoston täydentyminen parantaa sääennusteita (28.10.2005)
Uusi säämalli pyrkii kaupunginosan tarkkuuteen
Ilmatieteen laitos on ottanut testikäyttöön uuden AROME-säänennustusmallin prototyypin, joka kuvaa säätä kaupunginosan mittakaavassa. (8.6.2006)
Euroopan uusi sääsatelliitti tarkentaa sääennustuksia (17.10.2006)
Kesästä tulossa keskimääräistä lämpimämpi
Kesäkuusta elokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötilan ennustetaan olevan suurimmassa osassa maata 0,5-1,0 astetta tavanomaista korkeampi. Sade-ennuste ei sen sijaan anna mitään mainittavaa poikkeamaa tavanomaisesta. (22.5.2008)
Uutisointi on vienyt eteenpäin ainakin kolmea eri viestiä:
1) Uusi numeerinen malli, sääsatelliitti tai säätutka tarkentaa ennusteita (jopa kaupunginosamittakaavaan asti)
2) Säätä voidaan ennustaa jopa kuukausia eteenpäin
3) Voit tilata kännykkääsi täsmäsään omaan sijaintiisi tai ajoreitillesi
Kansa on puhunut
Kurkistetaan seuraavaksi tämän kesän vähemmän kannustavaan sääennusteisiin liittyvään kansalaispalautteeseen. Alla on vain murto-osa kriittisestä palautteesta ja yksittäisiä palauteviestejä on lyhennelty. Viestien julkaisemiseen ei ole kysytty palautteen lähettäjiltä lupaa (osa palautteesta on ollut myös anonyymiä), mutta näin esitettynä viestejä ei mitenkään voi yhdistää yksittäisiin henkilöihin.
”Tämä ei ole ainut kerta kun nämä pidemmän ajan ennusteet menevät täysin metsään. Eikö tietokoneaikana pystytä parempaan ennustavuuteen?”
”Kuinka månta vuotta siellä yliopistosasa pitää istua, että pystyy noita arpomaan. Koskaan ei 3 vrk ennuste pysy ennallaan kuin muutaman tunnin… hei haloo, jos saisin itsekin korjailla tuolla tavalla työn tuloksia, niin eipä olisi hätäpäivää.”
”Teidän “sääennusteet” on perseestä. Aina ne vaihtuu ja ei pidä paikkaansa.”
”On se kumma ettette osaa käyttää kalliita tietokoneitanne ja varoittaa ihmisiä ajoissa moisista myrskyistä!!! MITEN TÄLLAINEN VOI OLLA NYKYPÄIVÄNÄ MAHDOLLISTA ????”
”yllätyksiä sattuu,mytta alkaa usko mennä hienoihin laitteisiinne.”
”Eikö Teillä todellakaan ole VALMIUKSIA saada tarkempia ennakkotietoja?
Onhan Teille hankittu Miljoonien arvoiset ‘TIETOKONEET’, joilla luulisi
saavan hieman tarkempaa ennustetta aikaiseksi?”
”Kannaattaako noita sää ennusteita julkistaa ollenkaan kun ne eivät juuri koskaan ole lähellä toteumaa? Ihmettelen myös noita pitkiä ennusteita esim. viikon päähän jotka muuttuvat esim. lämpötilojen osalta useasti saman päivän aikana. Mitä hyötyä niistä voi olla kenellekään?”
”Onko Teillä siellä kesäharjoittelijoita jotka eivät osaa tulkitä säätä?”
Yksittäisistä pieleen menneistä tapauksista valittamisen lisäksi palautteesta nousee esiin erityisesti kaksi yleistä kysymystä:
1) Miksi ennusteet vaihtuvat koko ajan?
2) Miten ennusteet voivat mennä pieleen, vaikka teillä on kalliit supertietokoneet?
Sääennusteiden käyttäjien antaman palautteen perusteella näyttää siis vahvasti siltä, että uutisoinnin kautta annetut viestit ovat menneet (ainakin osittain) perille. On täysin perusteltua ihmetellä, miksi alle vuorokauden mittainen ennuste menee täysin metsään, jos ensin puhutaan jopa kaupunginosatarkkuudesta, reittiennusteista ja kuukausien mittaisista sääennusteista. Lisää hämmennystä aiheuttaa varmasti myös se, että samaan aikaan puhutaan ilmaston ennustamisesta vuosikymmeniksi eteenpäin.
Sään ennustettavuudesta
Edellisen perusteella on luontevaa kysyä, onko kansalle luvattu liikaa ja kaunisteltu totuutta sään ennustamisesta. Tarkastellaan ensin lyhyesti väitteitä ennustetarkkuudesta ja ennusteiden pituudesta ja lopuksi ennusteiden muuttumisesta.
Ennustetarkkuus. Pääsääntöisesti numeeristen mallien ennustekyky parantuu, jos mallin laskentahilaa tarkennetaan tai mallille annetaan laskennan lähtötiedoiksi esimerkiksi aiempaa tarkempaa satelliittimittaustietoa. Mallin laskentahilaa voidaan tiivistää, jopa niin, että laskentapisteitä on vaikkapa 50 metrin välein. Tällöin voitaisiin puhua korttelimittakaavan mallista. Laskentatarkkuuden kasvattaminen ei kuitenkaan suoraan tee ennusteesta laadukasta. Korttelimittakaavan mallissa esimerkiksi maasto (mukaan lukien rakennukset) pitäisi kuvata tarkasti, jotta ennuste toimisi parhaassa mittakaavassa. Lisäksi pienen mittakaavan tapahtumat ilmakehässä olisi toivottavaa kuvata suoraan eikä epäsuorasti parametrisointien kautta. Myös laskennan lähtötietojen pitäisi mieluusti olla sillä tasolla, josta voidaan nykyisin vain haaveilla.
Ennusteiden luotettavuus ja tarkkuus menevät ja ovat menneet ihan aikuisten oikeasti eteenpäin, mutta vielä on aivan liian aikaista puhua kaupunginosatarkkuudesta. Uutisien hehkuttama parantunut ennustetarkkuus on siis totta, mutta annettu vaikutelma on aivan liian ruusuinen. Alla on esimerkki siitä, miten mallin sade-ennuste voi muuttua, kun laskentatarkkuutta parannetaan. Ylimmässä kuvassa laskentapisteitä on noin 20 km välein ja alimmassa noin 2 km välein. Kuten kuvista näkyy, yksityiskohtia saadaan selvästi lisää tarkkuutta parantamalla, mutta kuinka realistinen tarkan mallin ennuste on?
24 tunnin sade-ennuste mallissa, jonka hilaväli on noin 20 km
24 tunnin sade-ennuste mallissa, jonka hilaväli on noin 10 km
24 tunnin sade-ennuste mallissa, jonka hilaväli on noin 3 km
Alla olevassa tutkakuvassa näkyy, mitä todellisuudessa tapahtui. Maan etelä- ja keskiosassa oli sadekuuroja ainoastaan Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa. Parhaimman tarkkuuden mallissa sadekuuroja oli siis aivan liikaa. Silmämääräisesti paras ennuste sateen sijainnista oli mallissa, jossa on huonoin laskentatarkkuus. Jos katsotaan parhaan tarkkuuden mallia, on myös helppo ymmärtää, miksi tämänkaltaisista ratkaisuista on täysin järjetöntä tehdä pistekohtaisia täsmäsääennusteita. Entä jos malli ennustaa muutaman kilometrin kokoisen sadekuuron muuten aivan oikein, mutta sen reitti meneekin Tampereen sijaan Kangasalle? Tamperelaisten kannalta täsmäsäätikka lensi ohi taulun, mutta kuinka moni hudin kokijoista olisi tuominnut ennusteen täydeksi humpuukiksi, jos olisi nähnyt omin silmin ennusteen karttamuodossa ja verrannut sitä toteumaan?
Toteutunut sadetilanne säätutkaverkon näkemänä
Ennusteen pituus kytkeytyy edelliseen aiheeseen siten, että kansa on tottunut deterministisiin ennusteisiin (huomenna sataa tai ei sada). Näin ollen kansa ei osaa käyttää, tai oikeastaan kansalle ei edes tarjota probabilistisia ennusteita (huomenna sateen todennäköisyys on 30%). Edellisenkin esimerkin perusteella on ilmeistä, että mentäessä riittävän ”täsmään” säähän todennäköisyyksiä tarvitaan. Mikä on siis todennäköisyys sille, että sadekuuro osuukin Kangasalle Tampereen sijaan. Samoihin tarpeisiin törmätään, kun ennusteen pituutta kasvatetaan. Yleisesti tunnettu tosiasia, jopa suuren yleisön keskuudessa on, että sään ennustettavuus heikkenee, mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään. Toinen, joskin vähemmän tunnettu asia on, että ennusteen laskennan alkutilaa muuttamalla saadun ns. parviennusteen keskiarvo ohittaa yksittäisen ns. operatiivisen ajon ennustekyvyn 4-5 vuorokautta pidemmissä ennusteissa. 15-50 ennustetta käsittävän parviajon tuloksista probabilististen ennusteiden teko olisi helppoa, mutta jostain syystä kansalle tarjotaan lähes pelkästään operatiivisen ajon tuloksia jopa 10 vuorokauteen asti.
Alla olevasta kuvasta nähdään yksi tapa havainnollistaa ennustettavuuden kehittymistä viime vuosikymmeninä. Siitä nähdään, että Pohjois-Euroopassa ennusteella on käyttöarvoa keskimäärin viikko eteenpäin. Ennustemalleja ajetaan kuitenkin koemielessä useita viikkoja tai jopa kuukausia eteenpäin. On ehkä puolittainen salaisuus, että Euroopan alueella näillä ennusteilla ei ole toistaiseksi todettu olevan käyttöarvoa noin kahta viikkoa pidemmäksi ajaksi. Silti ennusteita on tuotu julkisuuteen Suomessa ja muualla Euroopassa. Onko siis oikein, että tuloksia julkistetaan vain siksi, kun niitä on olemassa? Ja miksi ennusteista puuttuu usein rehellinen maininta niiden todellisesta luotettavuudesta?
Keskimääräisen ennustettavuuden kehittyminen vuodesta 1984 alkaen.
Kuinka tulevaisuuden ilmaston ennustamisessa voi olla mitään järkeä, jos edes 24 tunnin ennuste ei aina onnistu. Aivan aluksi on ymmärrettävä, mitä eroa päivittäisellä säällä ja ilmastolla on. Lyhyesti sanottuna tietyn vuodenajan säät 20-30 vuoden aikajaksolta muodostavat kyseisen vuodenajan ilmaston eli keskimääräiset olosuhteet. Ilmaston ennustamisessa yksittäisen päivän säällä ei siis ole juuri mitään merkitystä, vaan asioita katsotaan huomattavasti laajemmasta perspektiivistä. Sama pätee siihen, että yksittäinen kylmä talvi ei todista millään tavalla, etteikö ilmasto olisi muuttumassa. Ilmaston ennustamisessa on tärkeää ymmärtää, miten maapallon lämpöoloihin vaikuttavat tekijät muuttuvat tulevaisuudessa. Ennustettujen muutosten perusteella voidaan arvioida se tasapainotila, johon pallomme tulevaisuudessa hakeutuu.
Ennusteiden muuttuminen liittyy läheisesti edellä mainittuun deterministen ennusteiden suosimiseen. Tällöin käytössä on jokaiselle paikalle ja jokaiselle hetkelle 10 vuorokautta eteenpäin vain yksi totuus. Kuten edellä on tullut jo ilmi, sään ennustamisessa ei ole kuitenkaan olemassa mustaa ja valkoista, vaan ääretön määrä harmaan eri sävyjä. Alla on satunnaisesti poimittu kesäinen esimerkki siitä, mihin determinististen ennusteiden käyttö voi johtaa. Oheisessa animaatiossa jokainen kuva esittää sade-ennustetta yhdelle ja samalla ajanhetkelle (14.7.2009 klo 03). Animaation ensimmäinen kuva on ennuste 12 tuntia eteenpäin (laskettu siis 13.7.2009) ja viimeinen kuva 228 tuntia eteenpäin (laskettu siis 4.7.2009). Animaatiosta näkyy, kuinka ennuste pysyy melko samana noin kolme vuorokauden ennusteeseen asti (sadetta maan itä- ja pohjoisosassa). Tätä aikaisemmissa eli pidemmissä ennusteissa sadealueet alkavat hyppiä kuvissa miten sattuu. Hyppiminen on ilmentymä ennusteen epävarmuudesta ja kertoo konkreettisesti sään ennustamisen perushaasteista. On helppo kuvitella, kuinka esimerkiksi Jyväskylän sade-ennuste 14.7. vaihtelee jatkuvasti ajosta (kuvasta) toiseen. Koska lähes kaikki verkossa, sanomalehdissä ja televisiossa esitettävät ennusteet pohjautuvat juuri deterministiseen lähestymistapaan, ne pomppivat armotta jopa laidasta toiseen. Kun kesäisin taivaalle astuvat pienikokoiset ja lyhytikäiset sade- ja ukkoskuurot, tilanne mutkistuu entisestään ja ennusteet hyppivät entistä ankarammin. Sateen ja poudan raja on tällöin veitsenterävä. Sitä se on tosin malleissakin, mutta mallien ”musta” osuu turhan usein todelliselle ”valkoiselle”. Siksi mallien musta ja valkoinen olisi syytä muuttaa suurta yleisöä varten harmaasävyiksi.
ECMWF:n numeerisen mallin sade-ennusteita ajanhetkelle 14.7.2009 klo 03. Ensimmäinen kuva eli tuorein ennuste 12 tuntia pitkä, vanhin ennuste (viimeinen kuva) laskettu noin kymmenen päivää ennen h-hetkeä.
Ratkaisu?
Vaikuttaa siltä, että koko asia kääriytyy erittäin hankalan viestinnällisen haasteen ympärille. Haasteen, jossa asiakas tahtoo mustavalkoista ja myyjä vastaa toiveeseen tietäen, että asiakas tulee pettymään tuotteeseen vähän väliä. Mustavalkoisen tahtominen on ymmärrettävää nyky-yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat tottuneet kontrolloimaan lukuisia ja yhä vaikeampia asioita. Tähän tilanteeseen ei sovi uutinen, jossa kerrotaan, että sääennusteita lasketaan 4 viikkoa eteenpäin, mutta niiden käyttöarvo on olematon. Tai että uusi numeerinen malli ennustaa sateen kaupunginosan tarkkuudella, mutta ennustetta kannattaa lukea vain maakunnan tai puolen Suomen tarkkuudella unohtaen hienot yksityiskohdat.
Viestinnällisen umpisolmun avaamiseen on vaikea keksiä ratkaisua. Determinististen ennusteiden jatkeeksi olisi ehkä järkevää alkaa ujuttaa probabilistista lähestymistapaa. Myös sään ennustamisen perushaasteita olisi hyvä tuoda selkeämmin esille. Jossain olisi oltava saatavilla kaunistelematon tieto siitä, missä sään ennustamisessa oikeasti mennään. Vaikka edellä olevasta vuodatuksesta saattaisi ehkä epäillä muuta, olen ehdottomasti ja täysin epäilemättä numeerisen laskennan tarkkuuden lisäämisen kannalla. Tarkkuuden parantuessa on kuitenkin välttämätöntä muuttaa tapaa, jolla ennusteita kansalle esitetään.
Tosiaan - katselin lomalla aika usein myrskyvaroitus.com:n GFS-kenttiä. Jotenkin syntyi vaikutelma että mallit sinänsä ennustivat hyvin, mutta FMI:n ennusteet eivät silti pitäneet paikkansa. Hassu tilanne! Luulen että vaikutelma syntyy siitä että mallikentistä saa tietyllä tavalla tietoa paikallisen ennusteen epävarmuudesta, vaikka ennuste onkin deterministinen. (”Jaa, ei se CAPE sitten riittänyt”, tai “näköjään sade meni enemmän lännestä”.) Samanlainen apu epävarmuuden arvioinnista on sadetutkasta, juuri kuten alkup. postauksessa oli esimerkki.
Oikeastaanhan deterministinenkin ennuste on probabilistinen, vain erittäin huono sellainen: kaikelle paitsi hyvin pienelle tapahtumajoukolle luvataan nollatodennäköisyys. Tämä on inhimillisen viestinnänkin kannalta epäluonnollista. Arkipuheessakin käytetään epävarmuutta ilmaisevia sanontoja “ehkä, on kai, luulisin, varmaan, eiköhän”. Deterministinen ennuste on siis jopa huonompaa viestintää kuin se mitä ihmiset odottavat toisiltaan jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Miten suhtauduttaisiin ihmiseen joka olisi aina varma kaikesta? Kritiikkiä tulisi. (Ihmiset ovat tässä suhteessa fiksuja: formaalistihan prob. malli joka antaa nollatodennäköisyyksiä toteutuville tapahtumille on aivan toivoton - \sum_i log p(x_i|M) jne.)
On luontevaa että tarkkuuden kasvaessa, tai oikeastaan tarkempia ennusteita viestittäessä, deterministinen ennuste tavallaan huononee, koska ennusteen esittämän tapahtumajoukon mitta pienenee, eli ennusteet osuvat yhä harvemmin kohdalleen. Köyhän miehen ratkaisu on viestiä epätarkasti: jätetään lämpötiloista desimaalit pois ja puhutaan Etelä-Suomesta, ei puhuta kellonajoista vaan näytetään vain että tiistaina on jotain pilviä ja yksi tippa.
Tässä ei ole kauheasti järkeä koska informaatiota hukkuu (1) itse ennusteesta, (2) ennusteen epävarmuudesta. Jälkimmäinenkin varioi, ja olisi tärkeää tietää koska ennuste on luotettava ja koska ei.
Probabilistiset ennusteet ovat taloudellisestikin tärkeitä, koska nykyään aika monta yhteiskunnallista toimintaa voidaan optimoida kvantitatiivisesti jos sään epävarmuudesta on kvantitatiivista tietoa. Tämä pätee vähemmän formaalisti myös arkitasolla: yhden tipan perusteella piktogrammissa on vaikea päättää lähteekö perheen kanssa Nuuksioon, mutta jos selkeästi sanottaisiin että klo 11-12 on sateen todennäköisyys 15% tai annettaisiin jopa sademäärien histogrammi, olisi helpompi ymmärtää mitä ennustus tarkoittaa ja tehdä päätöksiä sen mukaan.
Olen ymmärtänyt että yksinkertaiset todennäköisyydet ovat osa ennusteiden perusviestintää joissain maissa. (”Sateen todennäköisyys tänään 20%.”) Miksei siis täälläkin?
Tähän sisältyy kaksi haastetta: (1) Todennäköisyydet ovat armottomia siinä mielessä että niistä näkee selkeästi kuinka huonoja tai hyviä ennusteet ovat. Tai oikeammin niistä näkee kuinka informatiivisia ennusteita tuotetut, viestitettävät “marginalisaatiot” ovat. (2) Kuinka tuotetaan helposti ymmärrettäviä mutta silti informatiivisia marginalisaatioita ennusteista?
Fiksuinta lienee esittää useita eritasoisia ennusteita erilaisiin tarpeisiin.
Hyvä aihe. Ihmisille pitäisi viestiä “korttelitarkkuisten” ennustusmallien tai kuukausiennusteiden hehkuttamisen sijaan esimerkiksi sitä, kuinka suuresti erilaisten säätilanteiden ennustettavuus vaihtelee. Ja sitten se viestintä. Yleisölle jaettavat ennusteet ovat hyvin suppeita olivatpa netissä, radiossa tai tv:ssä. Yleisöä pidetään niin tyhmänä että sille voidaan antaa vain suppeita ja lyhyitä ennnusteita, joiden perusteella on lähes mahdoton päättää voiko tänään iltapäivällä mennä uimarannalle. Ennusteen epätarkkuus ja epävarmuus voidaan hukuttaa yksinkertaistuksiin, mutta todellisuudessa hyödyllistä tietoa olisi ammennettavana monelle tarvitsijalle vaikka kuinka paljon, mutta usein tarjonta ei kohtaa.
Ennusteiden sijaan usein tärkein signaali ihmisillä säästä on siinä, mitä näkyy juuri nyt ikkunasta. Jos paistaa niin lähdetään rannalle.
Ihmisille on luontaista yleistää kokemansa sää usein koko maan kattavaksi ilmiöksi. Tämä on nähtävillä esim. siinä, kun Helsingissä kaatuu puita tai sataa lunta. Kyse saattaa olla osaa kaupunkia koskettaneesta mesoskaalan ilmiöstä, mutta sehän ei estä toimittajia taivastelemasta äärimmäisen poikkeuksellista kaikkien aikojen myrskyä. Näin ollen myrskystä luetaan joka tuutista lehdistä ja jopa kansallisessa tv:ssä. Sama toimii kääntäen; on ennustettu pilvistä koko maahan, mutta vain rannikon tuntumassa Helsingissä paistaa aurinko pienellä alalla, toimittajat puhuvat että ennusteet menivät pieleen taas. Mutta eipä tuota tarvitse kritisoida, sehän on luontaista käytöstä. Mutta jotenkin vain mietityttää eikä säätiedolla voitaisi nykyistä paremmin sivistää kansaa niin jo osaltaan loppuisi paskanjauhanta huonoista ennusteista?
Mielestäni toisten meteorologien ennusteista saa paremman käsityksen kuin toisten. Seija Paasonen on paras. Hän käyttää harkittua kieltä, selvittää ennusteeseen liittyviä epävarmuustekijöitä eikä sekoile sanoissaan. En viitsi mainita niitä heikoimpia mutta ongelmat ovat sitä luokkaa ettei ennustaja näytä tuntevan ilmansuuntia tai Suomen maakuntia. Todennäköisesti hän kyllä tuntee mutta ei ymmärrä täsmällisen kielen merkitystä sanoman ymmärrettävyydelle.
Janne: tosi hyviä pointteja. Jos tuijottaa pelkkiä deterministisiä omaa torppaa koskevia pilvisymboleja ja lämpötiloja, ennuste tuntuu menevän varsinkin kesällä jatkuvasti metsään. Näkökulma muuttuu melkoisesti, jos vaivautuu katsomaan ennusteita karttamuodossa.
Hauskaa tosiaan, mutta yksittäisestä deterministisestä ennusteesta voidaan tehdä probabilistinen esimerkiksi, kun tunnetaan mallin käyttäytymistä pitkältä ajalta. Lisäksi eri mallien yksittäisistä deterministisistä ajoista voidaan koota ns. köyhän miehen parviennuste, josta saadaan todennäköisyydet helposti ulos. Myös mallien parviennusteita on koottu yhteen, jolloin saadaan superparvia, joissa saattaa olla jopa muutama sata jäsentä. Sekä köyhän miehen parvien että superparvien on todettu olevan keskipitkissä ennusteissa tilastollisesti parempia kuin yksittäisen mallin parvet.
Mielenkiintoista kyllä monet yritykset eivät tajua hyödyntää (tai kaivata) probabilistisia ennusteita. Kuten sanoit, tällöin olisi todellakin kylmällä matematiikalla mahdollista arvioida esimerkiksi, kannattaako jokin lisätyövoimaa vaativa sääherkkä operaatio tehdä. Kunhan valitse riskitason, jonka on valmis sietämään, bisneksen saisi näppärästi optimoitua. Tässäkin on toki ongelmia, koska parviennusteiden on todettu olevan alidispersiivisiä, jolloin parvessa oleva hajonta (epävarmuus) on siis liian vähäistä eivätkä riskitasot tule määriteltyä oikein.
Todennäköisyyksiä käytetään joissain maissa jonkin verran sääennusteiden yhteydessä. Suuri yleisö lämpenisi vähitellen näille Suomessakin aivan varmasti. Miltä esimerkiksi tuntuisi ennuste, jossa Helsingissä viiden päivän päästä ylimmän lämpötilan ennustettaisiin olevan 70% todennäköisyydellä 14…18 astetta ja tätä seuraavassa päivityksessä 12…16 astetta. Vaihtoehto tälle voisi olla, että ensin ylimmän lämpötilan ennustetaan olevan 20 astetta ja seuraavassa päivityksessä 12 astetta. Ainakaan minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään kumpaa tuotetta tilaisin.
Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että eritasoisia (sekä deterministisiä että probabilistisia) ennusteita tarvitaan jatkossakin erilaisiin tarpeisiin. Tällä hetkellä tarjonta on kuitenkin kovin yksipuolista.
Eerik: tämä oman torpan sään yleistäminen koko maahan on hauska ilmiö. Joskus töissä riepoo aika lailla, kun näkee, että eilinen ennuste osui erittäin hyvin kohdalleen lukuun ottamatta etelärannikkoa. Koita siinä sitten selitellä, että soitapa mummolle Hämeeseen tai Savoon ja kysy, minkälainen sää siellä oli. Ehkä ilmatieteen laitokset useissa maissa tosiaan pitävät ihmisiä niin yksinkertaisina, että todennäköisyydet on pidetty piilossa. Aivan varmasti aina on ihmisiä, joille pitää sanoa kyllä tai ei. Mutta nämä saavat sitten jatkossakin tuijotella “täsmäsäätä” ja oman kyllä pilvisymboleita ja lähetellä meille “etanapalautteita”.
Pekka: telkussa ilahduttavaa kehitystä on ollut epävarmuuksien esille tuominen yhä useammin. Tämä luonnistuu tosiaan parhaiten kaikkein rutinoituneimmilta tv-kasvoilta.
Todella mielenkiintoista pohdiskelua. Ehkä itse säästä kiinnostuneena olen sen verran valistunut kuluttaja, että mielestäni ennusteiden taso on varsin hyvä. Tätä olen joutunut usein puolustelemaan tutuille, jotka valittavat asiasta.
Mielestäni ongelma on aika pitkälle viestinnällinen. Romukoppaan pitäisi heittää välittömästi esimerkiksi termi “täsmäsää”, koska sellaisessa mennään pahasti tähän mainittuun mustavalkoajatteluun.
Nythän esimerkiksi merisäässä jo käytetään ylihuomista koskevissa tuuliennusteissa todennäköisyyksiä. Samanlaisen kehityksen toivoisi yleistyvän.
Myös grafiikan antamaa informaatiota tulisi kehittää ja tarkentaa. Epäilen, että ennusteissa käytettävä aluejako ei ole selvillä kuin pienelle osalle yleisöstä. Joskus tuntuu, että ihmiset eivät edes osaa sijoittaa omaa paikkakuntaansa kartalle.
Ennuste profiloituu usein tv-meteorologiin, jolla on merkittävä osuus viestin perillemenosta. Olen samaa mieltä, että Seija Paasonen on tässä on selkeä ykkönen. Eräs nimeltä mainitsematon meteorologikaunotar ei ole koskaan saanut luottamustani, koska usein pelkästään verbaalinen esitys ja grafiikka ovat ristiriidassa. “Ja lämpötila on tuossa parinkymmenen asteen paikkeilla”, ja samaan aikaan grafiikassa on +17. Noiden astelukujen välillä on vinha ero käytännössä. Ongelmana saattaa joskus olla myös tv-meteorologille varattu aika, joka ei ehkä riitä ennusteen todennäköisyyden pohtimiseen.
Kun seuraa säännöllisesti Wetterzentralista löytyviä malleja, niin huomaa kyllä karusti, miten mallit muuttuvat välillä hyvinkin radikaalisti jo neljän-viiden vuorokauden päässä. Ainakin tällaiset hyvin vahvat epävarmuustekijät olisi hyvä tuoda ennusteessa esiin.
Toisaalta suurimmalle osalle tv-ennusteen seuraajista saattaa olla tärkeämpää nähdä miten meteorologin tukka on tänään laitettu tai minkä väriset sukat on jalassa. Ja sääennuste on heille parempi pieleenmenneenä koska silloin siitä voi repiä valittamista.
En minä pienestä sukka-tukka-nahkahousukevennyksestä pahastu mutta päätarkoitus pitäisi edelleenkin olla tiedonvälitys siitä mitä ilmakehässä on tapahtumassa ja kuinka varmasti se voidaan ennustaa.
Nostetaan nyt hyvinä tv-meteorologeina esiin myös Terhi Nikkanen, Matti Huutonen ja Toni Hellinen joka lyhyestä kokemuksestaan huolimatta on saanut minun luottamukseni.
Ajanpuute on tosiaan joskus ongelma.
Nuo parilla symbolilla esitettävät täsmäennusteet ovat kyllä suunnilleen se kaikkein epätarkin ja huonoin ilmaisutapa.
Heinäkuun lopussa Utsjoen Cygnukselle mennessä kävin Oulangassa niin siellä opaskeskuksessa oli tiskillä näytössä Kuusamon “täsmäsää” ja komeasti siinä oli tumma pilvi ja vesipisara seuraavalle päivälle. Edellisenä iltana olin kotona katsonut GFS:stä että varsinainen sadealue on lännempänä ja vasta iltapäivällä olisi pieni mahdollisuus heikolle sateelle. Pyysin tiskin takana ollutta näyttämään GFS:ä ja siinä tilanne oli edelleen sama kuin kotona katsomani.
Seuraavana päivänä sää sitten olikin ennustemallin muttei täsmäennusteen mukainen. Pienellä Karhunkierroksella aurinko paistoi aamupäivällä lähes pilvettömältä taivaalta ja hajanaista pilvisyyttä muodostui vasta iltapäivän puolella. Pilvisyys tiheni repeileväksi vasta kolmen jälkeen mentyäni Oulangan Kanjonille jossa neljän aikoihin hetkellisesti ripsuikin pieniä pisaroita pariin kertaan. Ja kuten malli ennusti niin Kemijärvelle päin ajaessa vastaan tulikin lähes yhtenäinen sadealue.
TV:n ennusteissakin on kotipaikkaa koskien ongelma että kun asuu aivan rajalla (ja vielä mukavasti Laatokan ja Saimaan välissä) niin se lähinkin symboli on monesti vain sitä Saimaan toisella puolella olevaa säätä.
eerik: “Yleisöä pidetään niin tyhmänä että…”
No sitähän se tämä moderni kaupungistunut nykyihminen onkin!
Ruoka kasvaa kaupassa, jotenkin se sää pääsee aina yllättämään ja liikennevakuutukset senkun nousee… Ja valosaastetta täytyy saada joka paikkaan ettei vain voisi huomata että todellisessa maailmassa on sellainenkin ilmiö kuin yö. (ja aina kun Venus on näkyvissä niin Ursan toimistolla pirisee puhelin)
Heti aluksi täytyy nostaa hattua AJ:lle, joka onnistui taas kerran kirjoittamaan hyvän jutun tunteitakin nostattaneesta aiheesta. Itekkin olen kuullut paljon valituksia pieleen menneistä sääennusteista. Muutaman kerran kesän aikana on sääennusteet menny pieleen kunnolla ihan laajassakin mittakaavassa, mm. 100km liian länteen liikkuneen ylämatalan takia (ei näkynny EC:n eikä GFS:kään parvissa edellisenäkään päivänä). Useimmiten pettymyksen on käsittääkseni kuitenkin tuottannu etupäässä operatiiviseen EC:n ajoon perustuvat IL:n ja Forecan nettisivuilta löytyvät hyvin suositut paikallis- tai täsmäsäät. Olen siis samaa mieltä Tuunasen kanssa, että nykyiset paikallis- tai täsmäsäät ovat se kaikista huonoin tapa saada tulevien päivien säästä hyvä käsitys.
Mielestäni suomalaisille olisi jo aika antaa probalistisia ennusteita esim. Norjan malliin ( http://www.yr.no/sted/Norge/Oslo/Oslo/Oslo/langtidsvarsel.html ). Nykyisillä suomalaisilla paikallis- ja täsmäsääennusteilla soveltuvat huonosti ulkoilusuunnitelmien tekoon edes seuraavaksi päiväksi. Erityisesti julkisissa sade-ennusteissa olisi parantamisen varaa, sateen todennäköisyyttä ja sademääriä ei tahdo millään löytyä suomalaisilta sivustoilta. Sadetta pelkäävällä työmatkapyöräilijällä on iltaisin hankaluuksia päättää herätyksensä, jos pyöräily vie selvästi autoilua enemmän aikaa. Paikallis- tai täsmäsään symboliennuste johtanee usein turhaan sadepelkoon.
Ongelma kärjistyy (jo kansalaispalautteessakin) juuri “täsmäsään” ympärille. Ilmatieteen laitoksen www-sivujen ylivoimaisesti katsotuin sivu on paikallissää, jossa suurin osa säätiedon tarvitsijoista vierailee. Mitä olen oman tuttavapiirin toimintaa seurannut, niin sivuilta käydään katsomassa oman paikkakunnan pilvisymbolit ja lämpötilat eikä juuri muuta. Tämä tapa toimii erityisen huonosti kesällä, kun pienet sade- ja ukkoskuurot kastelevat maata sieltä täältä. Olisi kovasti apua, jos jaksaisi katsoa vähän ympäröivien paikkojen säitä ja lukea vaikka maasäätekstin. Koska ihmisten vierailutottumukset www.fmi.fissä tunnetaan ja sivun heikot kohdat tiedetään palautteen perusteella, ne pitäisi ottaa huomioon sivuston sisällön suunnittelussa.
Tuomon linkki on oiva esimerkki siitä, etteivät probabilistiset ennusteet yksinkertaisimmillaan ole mitenkään vaikeaselkoisia. Vastapainoksi kyseiseltä sivulta löytyy näköjään perinteisempääkin täsmäsäätä, lämpötiloja ja muita suureita jopa tunnin välein. Ehkä tämän voi antaa anteeksi, kun tarjolla on myös epävarmuustietoja
Nyt kun on suorittanut tän päivän verkkopalautteisiin vastaamisen, voi hyvin samaan syssyyn kirjoittaa tänne.
Suurinta osaa ihmisiä kiinnostaa, että sataako huomenna ja mitä on lämpötila ja siihen tuollainen säämerkki-lämpötilayhdistelmä vastaa todella hyvin.
Paikkakuntakohtaiset säämerkki-lämpötila-yhdistelmät ovat kyllä tosi hankalia, mutta erittäin suosittuja. Niin kuin A-J mainitsi on paikallissääsivu IL:n suosituin sivu. Tiedän myös, että TV-katsojat pitävät kovasti kakkosen sään taulukosta, toisin kuin tv-meteorologit. Monetkaan eivät huomaa sitä, että merkillä kuvataan yhden ajanhetken, korkeintaan muutaman tunnin ennustetta ja sen ei ole tarkoituskaan kertoa kaikkea.
Tänäänkin verkkopalautteissa viittasin IL:n sivuun: http://www.ilmatieteenlaitos.fi/saa/paikalli_12.html, jossa kerrotaan mitä merkit tarkoittavat. Säämerkki-lämpötila-yhdistelmän ongelmia pähkäilin myös kirjassani Sää ympäri vuoden.
Joskus huonona päivänä miettii, että jospa poistaisimme paikkallissään verkkosivu-uudistuksessa, mutta ehkä emme kuitenkaan;-). Useampaa päivää yksittäisillä merkeillä ei toivottavasti joudu tulevaisuudessakaan kuvaamaan vaan seuraavat päivät olisivat todennäköisyystuotteena.
Oikeasti tää kesä ei ole verifiointitulosten pohjalta huonompi kuin viime kesä, sateissa vähän parempi ja lämpötilassa vähän huonompi. Vuosi 2007 sitä vastoin oli parempi. Silloin oli muistaakseni vähemmän sateita ja lämpimämpää.
Oikeasti monia harmittaa useammin väärä sää kuin sääennuste ja sääennuste saa siinä syyt niskoilleen. Sateista juhannusta pari viikkoa toitottaneena oli hieman vaikea hillitä itseään ja vastailla juhannuksen jälkeen valituksiin pieleen menneestä juhannuksesta. Sää oli väärä, mutta ennuste ikävä kyllä oikea.
Omassa työssäni olen pannut merkille yleisinhimillisen halun saada olla kärsimätön ja saada niin pienen ja ytimekkään informaationpalasen kuin mahdollista. “Mä haluan vain tietää sataako täällä huomenna siihen aikaan kun olen ulkona, ja tarviinko takin.” Yritys selittää säätä vähän perusteellisemmin menee kuuroille korville, koska ihminen yrittää pitää ympäristönsä ymmärrettävänä, ja se edellyttää ihmiseltä informaatiotulvan aktiivista rajoittamista.
00Z/12Z-snapshotit päivän säästä eivät tietenkään kerro päivän kelistä mitään, ellei niitä editoida meteorologin voimin kuvaamaan myös ympärillä olevien tuntien mahdollisia sääilmiöitä. Ne kun eivät kerro mitään siitä perusfaktasta, että sää on liikettä ja muutosta. Itse olen jossain määrin Takala-fani sen takia, että hän kertoo omissa ohjelmissaan (mielestäni enemmän kuin kukaan muu) siitä, miten ilma liikkuu ja mitä missäkin vaiheessa päivää tulee tapahtumaan, ja miksi. Voin vain kuvitella, miten vähän valtava joukko muita säätiedotuksen katsojia arvostaa tätä mallia, he kun haluavat sen yhden kuvan, yhden lämpätilan ja yhdet olosuhteet koko päivälle.
Ammattimaisen tulkinnan tärkeydestä puheenollen; olen yksityislentäjänä ollut huomaavinani, että lentokenttien 24h TAF-ennusteiden laatu on viime uudistusten jälkeen muuttunut jotenkin olennaisesti; näyttää siltä kuin välistä olisi pudonnut jokin tulkintavaihe, jossa lentämisen kannalta merkityksellisimpien variaatioiden ottaminen mukaan ennusteeseen olisi jäänyt pois. Vaikka lentäjä itsekin pystyy arvioimaan kastepisteestä ja lämpötilasta sen, tuleeko äkillisiä alapilviä illalla, niin kaikki eivät sitä osaa tai ymmärrä tehdä. Siksi on huono juttu, että TAFeissa on hyvin vähän enää edes PROB-leimalla varustettua arvausta siitä, tuleeko alapilvisyyttä vai ei, eikä niissä nimestään huolimatta enää ennakoida oikeastaan mitään olosuhteita yli 12h päähän poislukien mekaanisen varmasti lähestyvät vahvat rintamat.
Yllä mainittu ilmailun TAF-sanoma on mielestäni hyvä esimerkki sääennusteesta, joka ihmisten kielelle käännettynä ja pedagogisesti uudelleensuunniteltuna olisi hyvä ottaa paikallissääennustamisen malliksi. TAFissa on tekstikoodattu kronologinen luettelo vallitsevista olosuhteista ja ennenkaikkea säätilan muutoksista aikaraameineen. Siitä kehittelemään tapaa ilmaista ja opettaa kansalle uutta suhtautumista säätilaan nimenomaan liikkeenä ja muutoksina, ei pilvenkuvana?
Kiitos A-J! Toit julki juuri ne ajatukset, jotka minunkin pienessä päässäni ovat jo pitkään pyörineet. Tulee mieleen tilanne, kun almanakassa oli taannoin sääennusteita. Kun huomattiin, että ne eivät pidä paikkaansa, ne poistettiin. Kuitenkin kansa nosti tästä äläkän. Ennusteet otettiin takaisin vielä joksikin aikaa, ja allakantekijät sanoivat: “Kansa haluaa, että sitä petetään, joten petettäköön sitä”. Kansa ja media todella haluavat determististiä ennusteita, vaikka medialla olisi hyvät mahdollisuudet tehdä todennäköisyysennusteita ja niiden käsitettä tunnetuksi. Todennäköisyysennusteessa vastuuta on myös ennusteen käyttäjällä. On helpompaa katsoa yhtä säämerkkiä ja luottaa siihen kuin käyttää aivojaan ja arvioida tilannetta todennäköisyyksien pohjalta. Eräs ongelma numeerisissa ennusteita on ennusteen alkutila eli havainnot. Vaikka hilapisteitä olisi korttelin tarkkuudella, ei havaintoja saada läheskään yhtä tiheästi, ja siinä on erän monista numeeristen mallien virhelähteistä.
“Todennäköisyyksiä käytetään joissain maissa jonkin verran sääennusteiden yhteydessä. Suuri yleisö lämpenisi vähitellen näille Suomessakin aivan varmasti.”
Muistellaanpa vähän. Todennäköisyyksiä käytettiin ennen, ainakin 80-luvulla. Tarkennetaan vielä, että itse muistan niitä käytetyn erityisesti ukkosen yhteydessä. Ukkosen todennäköisyydestä annettiin prosenttilukuja TV:n sääennusteessa. Se oli minusta hieno asia. Ukkosen todennäköisyys on kiinnostanut aina, mutta sitä tietoa ei ole pitkiin aikoihin saanut. Miksi todennäköisyyksien ilmoittamisesta on luovuttu? Kun kerran Suomen säätä on vaikea ennustaa, sen voisi myös rehellisti näyttää ennusteessa. En toki tiedä minkälaista tietoa enemmistö haluaa (tai suostuu sulattamaan).
Valittamisen tarve on mielenkiintoinen asia. Jos me kaikki pysyisimme faktoissa - en tarkoita ennusteiden laatijoita, vaan meitä kuluttajia - ei tarvitsisi niin usein hermostua. Usein unohtuu se, että kyseessä on ENNUSTE! Olemmeko tutustuneet ennusteiden käyttöehtoihin? Pitäisi olla itsestään selvää, ettei ennustaja “lupaa” mitään, vaikka usein virheellisesti niin sanotaankin. Ymmärrämmekö sen, että Ilmatieteen laitos tietää ilman palautettakin, miten ennusteet toteutuivat? Entä sen, että meteorologit todella yrittävät ennustaa? On vaan pakko päästä sanomaan että ettepäs osanneet. Usein taitaa harmittaa vain se, ettei itse ollut varautunut Suomen normaalioloihin. Miksikä se ilmasto ennusteita katsomalla muuttuisi. Olkaamme onnellsia näin rikkaasta ilmastosta!
P.S: Juhannuksena oli meille juuri sopiva sää: huvipuistossa ei ollut liian kuuma, siellä ei kastunut, eikä siellä ollut tungosta. Pari laitetta oli sadekuuron vuoksi pois käytöstä, mutta koko perhe viihtyi erinomaisesti.
Voisitko lisätä tämän blogin www.blogilista.fi, niin helpottaisi ainakin omaa seuraamistani ja saattaisipa tulla muutama uusi lukijakin
kiits