Mennyt kesä ei jäänyt syvinä sävyinä auringonottajien iholle eikä palanut ikimuistoisena salamoiden välkkeenä myrskybongareiden verkkokalvoille. Kesä-elokuun salamamäärät jäivät jo neljättä vuotta peräkkäin korkeintaan puoleen pitkän ajan keskiarvosta. Toukokuu oli ilmasähkön kannalta lähes kuollut kymmesosan keskiarvosalamoinnillaan. Kesäkuussa salamamäärä ylsi puoleen, heinäkuussa kolmasosaan ja elokuussa jälleen noin puoleen keskiarvosta. Heikosta salamasaaliista huolimatta kesä 2008 tarjosi muutamia salamanpilkahduksia tasaisen sateen ropinan keskellä. Alla lyhyt otanta näistä.

10. kesäkuuta �Instability meets wind shear�
Ukkosherkkä ilmamassa löysi voimakkaan tuuliväänteen ensimmäistä kertaa maan lounaisosan yllä kesäkuun puolivälissä. Suurin osa Fennoskandiasta kuului ylämatalan vaikutuspiiriin ja yksi lyhyistä yläsolista kulki Suomen yli itään. Tähän liittyvä pintamatala liikkui maan keskiosan yli itään, jolloin pintamatalan kaakkoiseen neljännekseen kehittyi vaaraa aiheuttavalle konvektiolle sopivat virtausolot. Samaan aikaan ylätroposfäärin suihkuvirtauksen reuna ja matalapaineen lämpimän sektorin kosteus olivat vielä eteläisen Suomen yllä yläsolan samalla työstäessä lämpötilaprofiileja kuntoon. Niinpä myöhäiseksi iltapäiväksi kehittyi muutaman tunnin aikaikkuna, jolloin palaset loksahtivat kohdalleen. Klo 17 jälkeen Jokioisista lähti ilmaan allekirjoittaneen tilaama ylimääräinen luotaus, joka osui juuri lännestä lähestyvän heikohkosti järjestäytyneen kuuronauhan eteen. Alla olevasta kuvasta nähdään, kuinka kahden-kolmen tunnin kuluessa yläsola syö konvektiota hillinnyttä yläinversiota ja MLCAPE ponnahtaa noin 400 J/kg:een. Alla olevassa tutka-animaatiossa on lopputulos säätutkaverkoston näkemänä. Animaatiosta voi erottaa useita joko läntisestä perusvirtauksesta vasemmalle tai oikealle eteneviä (todennäköisiä) supersoluja. Klo 19-20 Hämeenlinnan Katisissa automaatti mittasi kovimmaksi tuulen puuskanopeudeksi noin 22 m/s. Päivän maasalamasaalis jäi kuitenkin aneemiseen 900 kappaleeseen.

Jokioisen luotaukset 10.6.2008 klo 15 (musta) ja klo 18 (punainen) Suomen aikaa.

Säätutka-animaatio 10.6.2008 klo 16.00-18.10. Punaiset ja violetit kaiut ovat voimakkaimpia

17. kesäkuuta �Bumerangi mössön keskellä�
Viikkoa edellisen tapauksen jälkeen ylämatalapaine oli kokonaisuudessaan kaivautunut hieman lounaaseen, jolloin perusvirtaukset olivat käännähtäneet etelän puolelle. Pienikokoinen ylämatala kuroutui päivän aikana irti emomatalasta ja liikkui maan eteläosaan viistäen itään. Samaa reittiä seurasi myös vähäinen pintamatala, joka näin ollen pyöräytti pohjoispuolelleen mielenkiintoiset tuuliprofiilit. Paksun kerroksen tuuliväänne ei ollut ylämatalan keskuksen läheisyydessä kummoinen, mutta matalan kerroksen väänne oli merkittävä ja osui maan etelä- ja keskiosassa suurimman alatroposfäärin kosteussisällön ja kohtalaisen instabiliteetin alueelle. Raflaavan väänteen voi nähdä myös Jokioisten iltapäiväluotauksesta, jossa MLCAPE on 600 J/kg. Kannattaa huomata, että myös tässä tilanteessa pintalämpötila on alle 15 astetta, mutta kastepiste yli 10 astetta. Lopputuloksena oli jälleen huonosti järjestäytynyt syvän kostean konvektion purske, jonka uumenissa näkyy perusvirtauksesta eriävään suuntaan liikkuvia osasia (mahdollisia supersoluja). Mielenkiintoinen yksityiskohta on �mössöön� kätkeytynyt kaarikaiku (bow echo), joka liikkuu Uudeltamaalta Pirkanmaalle. Sääasemien mittaamat maksimipuuskat olivat kaarikaiun yhteydessä 10-15 m/s ja maasalamamäärä ylsi kohtalaiseen 2200 räpsyyn.

Jokioisten luotaus 17.6.2008 klo 15.

Säätutka-animaatio 17.6.2008 klo 14.00-17.00. Esitystapa sama kuin edellä.

2. heinäkuuta �Helteentappaja vei mansikatkin pellosta�
Yksi viime kesän potentiaalisten hellejaksojen torpanneista ylämatalista kehittyi heinäkuun alussa Norjanmerellä lupaavasti vahvistuneen yläselänteen kylkeen. Syntymänsä jälkeen ylämatala kiertyi selänteen ympäri ja valahti maamme yli kaakkoon. Suomen yllä oli kuitenkin kohtalaisen alatroposfäärin kosteussisällön kaistale, joka lyöttäytyi kimppaan ylämatalan syvälle konvektiolle otollisen instabiilisuuden kanssa. Lopputulos oli ylämatalan keskuksen itäpuolelle näyttävä pilkkupilvi (comma cloud), johon muodostui likimain pohjois-eteläsuuntainen kuuronauha. Kehitys sai keskipäivän auringonpaisteesta potkua ja kokonaisuus liikahti diskreetisti itään, kun vanhan nauhan etupuolen tuulikonvergenssialueella alkoi syntyä uusia soluja. Konvergenssinauhan voimakkain solu isoine rakeineen osui pahaksi onneksi Suonenjoelle ja tuhosi siellä mansikkaviljelmiä ja tärveli autojen peltejä. Solu näkyy tutka-animaation alkupuolella violettina täplänä Pieksämäen pohjoispuolella. Syvän konvektion purske levittäytyi tilanteen heikon dynamiikan vuoksi nopeasti itään ja koilliseen ja kupsahti lopulta idässä vastaan tulleeseen kuivahkoon ilmaan. Päivän maasalamasaldo oli lähes 4000, joka oli surkean ukkosheinäkuun suurin vuorokausilukema.

Säätutka-animaatio 2.7.2008 klo 10.00-15.00. Esitystapa kuten edellä.

25.-26. heinäkuuta �Eihän tästä mitään pitänyt tulla�
Koko kesän yllätyksellisin ja ennustamisen kannalta haasteellisin vaaraa aiheuttavan konvektion tilanne kehittyi heinäkuun loppupuolella. Lopputuloksena oli epätyypilliseen vuorokauden aikaan, epätyypillisessä säätilanteessa syntynyt pieni, mutta tuulinen konvektiosolurypäs. Oheisesta tutka-animaatiosta näkyy, kuinka rypäs liikkuu Pohjois-Savosta eteläkaakkoon kuuden tunnin ajan lähes heikkenemättä. Koko tämän ajan ryppään länsilaita oli voimakkain ja eteni hiukan muista saderakenteista oikealle. Salamoita systeemistä kertyi vain muutama sata. Ryppään vaikutusalan suppeutta kuvaa, että se meni lähes täysin sääasemaverkostosta läpi. Ainoastaan Rantasalmen Rukkasluodolla puuskat ylsivät alkuyöstä hieman yli 10 m/s:n.

Kuurorypäle syntyi Skandinavian hellekorkeapaineen itäpuolelle luoteiseen perusvirtaukseen, jossa korkeapaineen ympäri kiertyi heikko yläsola. Jyväskylässä tehtyjen luotausten mukaan troposfääri oli ehdollisesti epävakaa paksuhkossa kerroksessa, mutta tilanteen käynnistyminen kärsi selvästi alatroposfäärin kosteuden vajeesta. Tämän vuoksi esimerkiksi Jyväskylän iltaluotauksen MLCAPE oli vain 200 J/kg. Tilanteen rajuus huomioiden tämä pystyprofiili tuskin on kuuroryppään esiintymisoloja edustava. Ennustamisen kannalta tilannetta hankaloitti numeeristen mallien erimielisyys alatroposfäärin kosteudesta sekä syvän kostean konvektion käynnistymisestä. Töissä allekirjoittaneella oli tämän tapauksen kanssa suuria vaikeuksia ja tilanteen vakavuus aiheutti aivan rehellisen yllätyksen, vaikka tilanne olikin marginaalisen tuuliväänteen vuoksi seurannassa. Jälkikäteen on tullut mieleen moniakin mahdollisia selittäviä tekijöitä, joista kenties enemmän erillisessä blogimerkinnässä.

Säätutka-animaatio 25.-26.7.2008 klo 19.45-02.00. Esitystapa kuten edellä.