Suurmyrskyjen käsikirjoitus
Lyhyehkön säänennustusurani varrella on kotimaamme multia möyrinyt jo useampi merkittävä myrsky ja rajuilma. Marraskuun 2001 jättiläiset Pyry ja Janika antoivat esimakua kotimaisten mytereiden raskaasta sarjasta. Näitä seurasivat 2002 Unto, 2003 Mielikki, 2004 Rafael, 2005 Gudrun, 2008 Martti sekä kesän 2010 kuuluisa rajuilmanelikko. Joukon jatkeeksi ilmoittautuivat jouluviikolla 2011 Tapani ja Hannu.
Seurailtuani näitä ja muutamia heikompia äärisään ilmentymiä kotimaassamme olen havainnut tilanteiden välillä mielenkiintoisia yhtymäkohtia meteorologien, median, sähköyhtiöiden sekä tavallisten kansalaisten reaktioissa. Reilun kymmenen vuoden jakso on paljastanut näiden neljän osapuolen toiminnassa ymmärrettäviä, joskin ajoittain haitallisia, tunteita kuohuttavia sekä sekaannusta aiheuttavia piirteitä. Tapanin ja Hannun jälkeen onkin sopiva aika esitellä suurmyrskyjen psykologinen käsikirjoitus. Kun Suomeen iskee seuraava suurehko myräkkä, kaiva tämä blogimerkintä esiin ja listaa, kuinka monta yhtymäkohtaa alla esiteltyyn käsikirjoitukseen löysit.
Alla oleva käsikirjoitus, on jaettu kolmeen osaan: reaktiot ennen myrskyä, myrskyn aikana sekä myrskyn jälkeen. Lukijan kannattaa huomata, että kirjoitus on raapustettu meteorologin näkövinkkelistä ja niinpä esimerkiksi toimittajan tai tavallisen kansalaisen tekemä käsikirjoitus olisi varmasti erilainen.
Ennen myrskyä
Meteorologit: tilanteen vakavuus tuntematon tai roima aliennustaminen
Huono ennustettavuus, puutteelliset ennustetyökalut tai vajavainen ammattitaito ovat kaikki omiaan suistamaan meteorologin antaman tilannearvion sivuraiteille. Pahimmassa tapauksessa läsnä ovat kaikki kolme tekijää, minkä vuoksi tilanteen vakavuus voidaan arvioida reilusti ylä- tai alakanttiin. Karmein seuraus voi olla vajavaisen varautumisen vuoksi jopa ihmishenkien menetys. Ennätysten ja suurmyrskyjen ennustaminen vaatii aina kanttia, mutta ammattitaitoinen meteorologi pystyy tähän (tai ainakin lähelle) eikä tarvittaessa pihtaile sanakäänteissään.
Media: mässäily ja epäoleelliseen keskittyminen
Sää myy ja sen vuoksi otsikot laitetaan liian usein kirkumaan. Tästä seuraa luonnollisesti sääuutisten inflaatio. Super ei ole enää super, jos kansalainen ei itse koe asiaa niin. Pahimmillaan otsikot nukkuvat ruususen unta silloin, kun super olisi oikeasti paikallaan. Tästä on kaksikin hyvin tuoretta esimerkkiä. Celsius-asteen kymmenykset eivät ole koskaan olleet niin kiinnostavia kuin kesällä 2010. Ja mikä hienointa, kymmenyskytis voitiin tehdä Venäjän metsäpalojen katkussa. Muutama tunti kului, ja syöksyvirtausparvi ylitti Suomen sadan kilometrin tuntivauhdilla naksautellen matkallaan tukkipuita poikki yli miljoonan kuutiometrin verran. Sääpäivystyksessämme työnnettiin tuolloin köydellä syöksyvirtauksia toimittajille, mutta arvaahan sen, että mutkalle köysi lopulta meni. Sitten tulivat Hannu ja Tapani. Joulu on työpaikoilla rauhallista aikaa, mutta ”supersää” ei katso kalenteria. Onneksi myräkät eivät tulleet vuorokautta aiemmin, koska silloin otsikoihin mahtuvat lähinnä Turku ja joulurauha.
Sähköyhtiöt: turruttava turvallisuuden tunne
Suurmyteri oli ja meni ja turpiin tuli - korvaukset maksuun ja asiakaspalvelujärjestelmään liuta parannuksia. Kuluu vuosi, toinen ja seitsemän. Sähkö kulkee ja asiakkaat valittavat korkeintaan johtajien optioista ja kohoavista hinnoista. Suurmyrskyt unohtuvat ja tilanne tuntuu olevan hallinnassa. Suurhäiriötilanteisiin varaudutaan ja niitä ehkä harjoitellaan, mutta paljastavatko nämä kaikki ketjun heikot lenkit. Ehkä varautumisestakin voi vähän nipistää, kun se kuitenkin maksaa ja syö tulosta, ja varallaoloresurssit ovat pitkän aikaa seisoneet lähes tyhjän panttina.
Kansalaiset / yleinen mielipide: ei koske minua
Lööpeissä puhutaan vähän väliä supermyrskyistä, mutta yksittäisen mattimeikäläisen kohdalle niitä osuu äärimmäisen harvoin. Janikan ja Tapanin kaltaiset rajut talvimyrskyt toistuvat vuosikymmenen-parin välein, mutta tuolloinkin ne osuvat yleensä eri alueille kuin edeltäjänsä. Syöksyvirtaukset ja trombit tekevät tuttavuutta tavallisten kansalaisten kanssa vielä harvemmin kuin talvimyrskyt. Jos jotain ei ole koskaan elämässään kokenut, sitä ei kovin helposti odota myöskään tulevaisuudessa kokevan.
Myrskyn aikana
Meteorologit: panikointi ja vähättely
Kuten suurmyrskyjen kanssa usein käy, niiden voimaa saatetaan ennusteessa aliarvioida. Kun hyytävä totuus alkaa paljastua, meteorologin mieleen saattaa ryömiä paniikki. Yhtäkkiä tauluun täytyy lyödä maksimilukemat ja –varoitukset, ja samassa hässäkässä unohtuu sisään tulevan tiedon kylmänviileä arviointi. Pahimmassa tapauksessa tämä ylilyönti tapahtuu jälkijunassa siten, että koko tilanne on raskaiden toimenpiteiden valmistuttua jo ohi. Toinen vaihtoehto on, että meteorologi näkee ennusteen menevän pieleen, mutta alkaa poimia tietovirrasta agendaan sopivia haljuja kirsikoita. Alkaa voimallinen alas puhuminen, vähättely ja ilmiselvän tappion kieltäminen. Koska kyse on sään ennustamisesta, jokaiselle meteorologille tulee välillä virhearvioita (kysy vaan, kuinka monta olen itsekin tehnyt). Useimmat virheet on kuitenkin korjattavissa ennen pahinta rytinää, jos kykenee seulomaan datavirrasta oikeat signaalit ja tekemään niiden perusteella korjaavat toimenpiteet.
Media: hätiköidyt johtopäätökset
Jos tulevasta myräkästä on ollut hyvä ennakkotieto, myrskyn alettua käynnistyy luonnollisesti herkeämätön tilannetiedon kyttääminen. Meneillään on siis medioiden välinen nopeuskilpailu. Jos tunnin-parin kuluessa tietoja ei ala putoilla, rutistetaan väkipakolla ensimmäinen tuomio: ”myrsky jäi pelättyä heikommaksi.” Tiedon puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vahinkoja olisi syntynyt. Se voi, ja usein tarkoittaakin juuri päinvastaista. Kuuluisin esimerkki tästä on New Orleansin hukuttanut hurrikaani Katrina, joka ehdittiin aluksi leimata pelättyä heikommaksi. Päivän valjettua tämä puhe jäi kuitenkin nopeasti myrskytulvan huuhtomaksi. Vaikka tietoa tulisikin, yksi asia on jokseenkin varmaa. Myrsky on lähes aina ennustettua heikompi tai voimakkaampi. Usein jätetään kuitenkin kertomatta, millä tätä mitataan ja kenen odotuksista puhutaan. Uutisotsikoissa haetaan jännitteitä ja tämän valossa on täysin ymmärrettävää, että ennusteen mukaan toteutuneesta myrskystä ei kerro yksikään uutistoimitus.
Sähköyhtiöt: epäonnistunut tiedottaminen ja vajavainen tilannekuva
Kun hiljainen kymmenen vuoden jakso päättyy kymmeniin tuhansiin pimeisiin koteihin ja asiakaspalvelupuhelujen tulvaan, häslingin keskellä on erittäin vaikeaa saada ylläpidettyä tilannekuvaa. Myös tiedottaminen lähtee helposti lapasesta, jos siihen ylipäätään pystytään. Varauduttu ja ehkä harjoiteltukin on, mutta todellisuus menee yli kaikkien skaalojen. Jos ilmatieteilijät onnistuivat tällä kerralla arvioimaan myrskyn voiman oikein, voi kysyä, oliko ennusteita seurattu riittävän tarkasti, oliko varautuminen mitoitettu oikein ja viitsittiinkö asentajien viikonloppua tai joulua polttaa päivystämiseen. Jos on tarkoitus antaa tilannetietoa netin kautta, miksi verkkopalvelu ei lähimainkaan kestä kysyntäpiikin tuomaa kuormitusta.
Kansalaiset / yleinen mielipide: epäusko ja hämmennys
Sähkökatkon ensimmäiset tunnit saattavat mennä tunnelmoidessa kynttilänvalossa, mutta tämän jälkeen alkaa ahdistaa ja hämmentää. Entä jos katko kestääkin tuntikausia tai jopa päiviä? Tietoa on saatava jostain ja alkaa soittelu ja päivittely tuttaville, sähköyhtiön päivystykseen ja pahimmillaan jopa hätäkeskukseen. Koska tämä ei voinut sattua omalle kohdalle, kaapeissa ei välttämättä ole minkäänlaista varmuusvaraa, taskulampussa ei ole pattereita eikä takkaan klapeja ja aggregaattikin jäi aikoinaan rautakauppaan. Epäuskoa ja hämmennystä jatkuu päivän-pari ja viimeistään sen jälkeen alkaa kiukku ryömiä pintaan.
Myrskyn jälkeen
Meteorologit: yliennustaminen
Suurmyrskyn aliennustaminen saa meteorologin helposti herkälle mielelle. Itkun sijaan tuntosarvet tärisevät siihen tahtiin, että pienetkin syystuulet heiluttavat niitä myrskyn voimalla. Tämän seurauksena tuuliennusteet saavat helposti ylimääräisen tehosteen, ja myrskyjä alkaa näkyä sääkartoilla vähän väliä. Seuraavaa isoa kalaa ei siis haluaisi mistään hinnasta missata. Vuoden 2005 Gudrun-myrskyn aikana puolihuti ampuneet naapurimaamme meteorologit päättivät ryhdistäytyä ja räväyttivät pian Gudrunin jälkeen ”normimyrskyssä” voimaan lähes hirmumyrskyvaroituksen. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon ylivarautuminen tuli maksamaan ja kuinka suuren lisäkolauksen sääpalvelun uskottavuus kärsi. Joskus käy myös niin, että suurmyrskyn jälkeen meteorologien lausunnot tulevista tuulista riitautuvat. Näin kävi meillä viimeksi Tapanin jälkeen, kun osa meteorologeista odotti Tapanin toisintoa ja osa tavanomaisia talvituulia.
Media: suurmyrskyjä liukuhihnalta
Myös median korvat ovat suurmyrskyjen jälkeen ylimääräisellä höröllä. Uusista puhureista kysellään kovasti ja niitä aletaan aina tilaisuuden tullen ylimainostaa. Tapani on tuorein esimerkki myös tästä. Hannu-myrskyä seuranneet tusinamyrskyt alkoivat elää otsikoissa omaa elämäänsä. Sääpäivystyksessämme puhuttiin tulevia tuulia alas minkä ehdittiin, mutta tämän puheen teho jäi vajavaiseksi. Seurauksena tästä oli kova hypetys massiivisista uusista sähkökatkoista. Koomisin tilanne syntyi, kun yksi kotimaisista sanomalehdistä kertoi 4. tammikuuta, että tuulet jäävät tulevassa matalapaineessa Suomessa melko heikoiksi. Seuraavana päivänä sama lehti kertoi myrskyn jääneen ennakko-odotuksiin nähden vaatimattomaksi. Varoituksia laativan meteorologin näkökulmasta tilanne on lähes käsittämätön – sääpäivystyksemme ei antanut esimerkiksi maa-alueiden tuulivaroitusta tästä matalapaineesta lainkaan (Tapanissa oli käytössä ensimmäistä kertaa ylin varoitustaso). Vaikka ei ole mitään fysikaalista syytä, mikä estäisi kahden vuosikymmenen myrskyn esiintymisen samalla viikolla, turvallisemman perusoletuksen (jo maalaisjärjenkin mukaan) luulisi olevan, että seuraavaa yhtä kovaa myrskyä joudutaan odottamaan tovi jos toinen.
Sähköyhtiöt: viralliset pahoittelut ja ylivarautuminen
Sähkökatkotilanteen karmeuden paljastuessa sähköyhtiöt siirtyvät nopeasti pahoittelumoodiin. Jos tuulivaroitukset ovat olleet pielessä, sivulauseessa saatetaan perustella vajavaista varautumista muun muassa epäonnistuneilla varoituksilla. Asiakaspalautteen käsittelyä ja tiedottamista luvataan parantaa useilla eri tavoilla. Alkukaaoksen jälkeen korjaustilanteen edistymisestä tulee tiedotteita tiuhaan samalla, kun tulevia tuulia seurataan erittäin herkällä korvalla. Jokainen tusinamyrsky vääntää varautumisnupin kaakkoon, ja myös korkeasta varautumisasteesta muistetaan tiedottaa. Tämä on lopulta olennainen osa suurmyrskyjä seuraavien tusinamyrskyjen ylihypetyksessä, mistä saattaa seurata meteorologien äänten hautautuminen raivaussahojen pärinään.
Kansalaiset / yleinen mielipide: syyllisten etsintä
Kiukun kipinöiden alkaessa lentää syyllisten jahtaaminen käynnistyy takkaklapit ja pimeät taskulamput kädessä. Sähköyhtiöiltä vaaditaan parempaa asiakaspalvelua, maakaapeloinnista kohkataan ja poliitikkoja patistetaan patistamaan yrityksiä ja viranomaisia parempaan varautumiseen. Adrenaliini kuohuu kylmissä kodeissa eivätkä asiat asetu likimainkaan oikeisiin mittasuhteisiin. Priimatason asiakaspalvelu, maakaapelointi ja varautuminen ylipäätään maksavat. Viimekädessä kuvetta kaivaa aina tavallinen veron- tai sähkölaskun maksaja. Jos meille maksumiehille esitettäisiin nassua kohden laskettu lisäkustannus erittäin kattavasta varautumisesta vuosikymmenen myrskyjä varten, väitän, että valtaosa meistä miettisi kahdesti. Kaikkeen ei voi, ei kannata, eikä ole järkevää varautua. Tässä pelissä mustapekka jää joskus käteen ja sitä ei auta kuin rutistaa nyrkissä, kunnes seuraava pelikierros valojen syttyessä alkaa.
Kaikki edellä kuvattu lienee ihmisten ajatuksenjuoksulle erittäin ymmärrettävää ja luonnollista. Vaikka asiat näyttävät kulkevan tapauksesta toiseen samaa kehää, kierretty rinki on (toivottavasti) joka kerran hieman erilainen. Tämä kertoo siitä, että edelliskerrasta opittiin jotain ja nyt on aika oppia jotain lisää. Olennaista nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa on kuitenkin se, että 10-20 vuotta sitten tapahtuneen myräkän opit ja sen peruja olevat varautumismallit eivät enää seuraavassa suurmyrskyssä päde. Se missä pahimmat uhat ja suurin varautumistarve ovat nyt, eivät kerro sitä, missä ne ovat kymmenen vuoden päästä.
